heinäkuuta 10, 2006

Sun is my best friend

Elämäni tarkoitus on tällä hetkellä ottaa mahdollisimman paljon aurinkoa. "Hieman" tyhjää, mutta täyttää jo tarkoituskensa tässä vaiheessa saikkua. Tänään teimme pyöräretken, jonka päämääränä oli köllöttely Pikkukosken rannalla.

Maalausvermeet oli mukana ja päätin olla ajattelematta mitään erikoista piirtäessäni. Tulos on outo. Näyttää joko ylöspäin kiivettäviltä rappusilta tai vaikkapa pelottavan monelta hämähäkin seitiltä. Solmulta, vaikka katselisi miten päin vain. Kuiteeski oli mukavaa piirtää pää tyhjänä.

Päivä on ollut laiska. Edessä ainoastaan kukkien ja yrttien hoitamista. Niin loman ilmeisestikkin kuuluu. Ja tää helle vie viimesetkin voimat! Onneks on enää huominen kaupungissa ja sit pääsee taas maalle viikoksi. Huh!!!

Huomenna on taas vierailu Lapparissa. Täytyy miettiä vielä vähän lisää mitä kaikkea haluan taas tietää.. Viimeisen kuukauden aikana on ajatukset menneet eteenpäin ja olis hirmu tarve keskustella kaikista asioista. Onneks enää yksi kuukausi tai jopa vajaa ennenku terapia alkaa. Ja sitä ennen vielä varmaan päiväosastolla pientä preppausta syksyä varten.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toihan on hieno! Seinälleni laittaisin jos olisi mulla. Jei!

Mä taas harkitsen sairauden piirtämistä... Sitä en kyllä laita seinälle.

Muertha kirjoitti...

Sairauden piirtäminen on hyvä idea! Voisin itsekkin toteuttaa aiheen. Se olisi varmasti tuskainen ja ahdistusta täynnä oleva projekti. Vaikkakin taitaa näkyä tämä sairaus ja ahdistus jo ihan muutenkin kaikessa mitä maalaa tai kirjoittaa. Ja sairaudesta piirtäminen olisi vaikeaa rajata vain yhteen tauluun... Niitä olisi varmasti pakko maalata monia, kun huomaisi aina jonkin kulman jääneen pois.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista olisi myöskin nähdä, kuinka sairauden hahmo olisi ajan myötä muuttunut (jos olisi). En ota kunniaa ideasta itselleni, Mäkisen Jaana sen minulle esitti, viimeisenä päiväosastopäivänäni.