Oppia olemaan suorittamatta...

Siinnä vasta haaste.

Keväällä tunnustin itselleni, että SHstä irtipääseminen vaatii (ainakin) vuoden tauon "oikeasta" opiskelusta. Ei tenttejä, ei suorittamista. Ainoastaan taidetta ja nautintoa lukea filosofiaa. Ympärillä ihmisiä, jotka arvostavat sisäistä eheyttä, itseksi kasvamista ja yksilöllisyyttä. Ajatus loistava. Nyt se pitäisi vain toteuttaa..

Snellussa käsitellään yhtä aihetta aina viikon verran. Eli yksi kurssi per viikko. Ensimmäisen viikon vetää Reijo Wilenius ja kurssille luetaan pohjustukseksi yksi kirja. Pohdintaa ihmisyydestä. Kirja voisi olla juuri kuvaamani nautinto. Mutta mistä taas yllätin itseni... Olen lukenut netistä suunnilleen koko Wileniuksen elämänkerran, jotta tiedän kuka tulee luennoimaan. Kaiken lukemani perusteella Wilenius on tehyt vaikutuksen. Sain kirjan käteeni ja suorittaminen alkoi... Osaan ensimmäisen kappaleen ulkoa. Ei tämän näin pitänyt mennä. Eilen kävin Pitkällä lenkillä ja koko juoksemisen ajan kertasin kirjaa.

Juuri tämä "haluan olla paras luennoilla ja osata esittää juuri oikeat kysymykset" ajaa taas syömättömyyteen ja haluun laihtua. Haloo! Eihän kurssista ole edes tenttiä. En voi edes saada numeroa! Pitäisi lukea itseään varten. Päästää irti ja antaa Omien ajatusten mennä eteenpäin. Ei tarvitse suorittaa. Kurssilla ei tule olemaan ketään parasta. Grrr... NIIN vaikeaa. Oikeastaan tämä vain todistaa sen, että vuosi Snellussa oli oikea ratkaisu. Vielä on piiiitkä matka siihen, että opin pois täydellisyyden tavoittelusta.

Tässä siis pyhäpäätös: Muistiinpanoihini tulee tästä eteenpäin ainoastaan viitauksia Wileniuksen päätelmiin ja kaikki muu on tekstin herättämiä omia ajatuksiani.

En lähde "vanhaan tyyliin" heti ekasta kirjasta / kurssista, vaan yritän nyt oikeasti muuttaa tämän mallin...

SH nostaa siis taas päätään. Oikeastaan olisi hyvä, jos lukisin kirjan vasta päivis viikon aikana. Tuntuu, että tarttis tukea lukemiseen. Pelottavaa. Suureksi numeroksi on noussut jäätelö. Kesään kuuluu jäätelö ja olen antanut itselleni luvan syödä joka päivä yhden jäätelön. Oikeastaan siihen ei tarttis edes mitään lupaa, koska se on ihan mustaa valkosella startti listalla. Kuitenkin sitä joutuu taas perustelemaan itselleen erinäisten kommenttejen jälkeen viime päivien ajalta. Sama koskee mysliä, jota syön yleensä 100g illalla. Välillä kaksi kertaa 100g, jos päivällä on jäänyt syömiset vähemmälle ja on nälkä... Ja sitten on vielä isoin haaste. Kokkasin pakastimeen ruokaa. Kokatessani lupasin itselleni syöväni ne pois seuraavan viikon aikana. Eilinen jäi väliin. Mitenköhän käy tänään... Nostin ruokaa sulamaan iltapäivälle, mutta sisimmässään ei ole mitään aikomustakaan syödä sitä.. Kuitenkaan en haluaisi pilata ensi vuotta taas tällä pelleilyllä...