Mangakärpäinen puraisi taiteidenyössä

(Ihan eka manga)

Torstaina käytiin siis leffassa. 2,5 h merirosvojen taistelua.... Räiskintää ja tappelua.. Ei kannata tuhlata rahojaan Pirates of the Caribean jatko-osaan. Illalla vierailtiin taiteidenyössä. Hieman kyllä myöhästyttiin Töölönlahden meiningeistä, kun kävin katsomassa Manga esitystä ja kuuntelemassa Staffan Bruunin haastattelun Akateemisessa. Innostuin täysillä mangan / animen piirtämisestä. Ekaksi oon tässä jäljitellyt muiden töitä, mutta tarkotuksena olis luoda omia hahmoja ja niiden avulla käsitellä omia ajatuksia. Lopulta ne varmasti muuttuisivat jopa hauskoiksi, kun syksy ja talvi eteenee ja olo parantuu koko ajan.

(Toka piirrustus. Vihree tiiliseinä on kylläkin tietsikalla lisätty.)

Perjantaina sain imartelevan kirjeen. Entinen taideterapeuttini pyysi kolme työtäni Psykiatriapäivillä järjestettävään näyttelyyn. Ok... ei mikään super hohdokas juttu, mutta ei oo aikaseemmin mun töitä ollut näyttelyssä. Kivaa (:

Viikonloppu on hengausta. Koko aamu meni nukkumiseen. Ihan syvältä, että syöminen väsyttää niin paljon. Sekään ei oikeen motivoi / auta uskomaan syömisen hyviin puoliin. Tottakai tiedän, että se on vain ohimenevää väsymystä. Pikkuhiljaa taas aliravitsemus korjaantuu. Kuitenkin tulee sellainen olo, että ei tää syöminen oo yhtään mua varten... Hokossa päätettiin, että oon vielä ens viikon Lapparissa. Sit alkaa koulu.. jee (:

(3. manga. Tätä innostuin vähän fiksailemaan koneella)

Kohti arkea

Lapparissa on vaihtunu hoitaja. Päivis toimii nyt ihan eri tavalla kun aikasemmin. Siis positiiviseen päin. Hoitaja on läsnä - oikeasti. Päivät on pidempiä vaikka ohjelmaa ei ole lisätty. Hoitaja vaan pitää huolen, että kaikki osallistuvat kaikkeen. Välipalaa ei enää syödä mahdollisimman pian lounaan jälkeen vaan kello kaksi. Rajat ovat selvemmät. Lisäksi nyt on kiva ryhmä koossa. Kenelläkään ei ole tarvetta korostaa itseään esim. jättämällä jonkun syrjään, vaan ilmapiiri on hyvä ja kannustava. Tällä porukalla jopa naureskellaan... (:

Syöminen on tuskasta. Ei oo pätkääkään nälkä ja annokset tuntuu hemmetin isoilta. Startti tuntuu prolta.. Tuskaa lisää karmiva turvotus, joka nostaa monta kiloa painoa eikä yhtään lisää ruokahalua. Tänään oli sisätautilekurin tapaaminen ja sain troppia vaivoihini. Lisäksi passituksen keliakia testeihin ja laktoosirasitukseen. Onneksi Aila lupasi, että turvotus hoidetaan nyt kuntoon ja itsekkin hämmästeli miten vatsa tosiaan on niin turvonnut. Mitä mä oon sanonu!!! Mä olin oikeessa!! Mun vatsa on OIKEESTI turvonnut, eikä oo kuitattavissa vaan anorektikon piipityksenä!! Grrr...

R kävi maanantaina kylässä. Pitkästä aikaa... Oli huippua rupatella. Lapsuudenystävissä on jotain korvaamatonta. Mitään ei pysty peittämään. Toisensa (ja toisen perheen) on oppinut tuntemaan aikana, jolloin aikuiset eivät pysty peittämään kaikkia ongelmiaan ja puhdas vilpittömyys on saanut jatkua tarpeeksi monta vuotta, ennen kuin on joutunut kasvamaan... R muuttaa ulkomaille - pysyvästi. Vaikka ei ollakkaan nähty mitenkään tiheästi viime vuosina, on olo silti haikea. Onneksi uskon ja tiedän Rn saavan rakkautta ja viihtyvän.

Maanantaina ostin uuteen punaiseen nuoleeni (pyörään) matkamittarin. Kiva lelu. Tosin sen mahdollistava energian kulutuksen laskeskelu ei saisi olla niin hauskaa, mutta on kiva seurailla nopeutta ja arvailla matkoja ennen ajelulle lähtöä.

Lisäksi olen jäänyt kiikkiin Nintendon Super Mario brosiin. Hmm.. ottaa kiinni lapsuuden katkeria muistoja, kun kaikilla muilla oli nintendo paitsi meillä. Vanhemmat piti sitä aivan turhana. Ymmärrän kannan, mutta kyllä tää on niin kiva. Vielä reilu viikko aikaa leikkiä täyspäiväsesti (:

Huomenna on retkipäivä ja tiedossa on Pirates of the Caribean: Kuolleen miehen kirstu. En voi sanoa odottavani mitenkään innolla, mutta enemmistön päätöksellä yritän nauttia edes Johnny Deppistä valkokankaalla. Sunnuntaina käytiin muuten kattomassa United 93, jota en ihan ekaks suosittele. Leffaa on mielestäni kehuttu aivan liikaa. Kyllä siellä ylistettyä ihmisten inhimillisyyttä hädässä jne näkyi. Kuitenkin hypittiin eri lennonjohtojen välillä ja koneessa oli kuvattu käsikameralla, mikä oli musta vaan häiritsevää. Plussaa oli kuitenkin, että ei näkynyt yhtäkään Hollywood supertähteä. Kuitenkin salista poistuttaessa kaikki tuntui vaan ahdistuneilta ja monelta kommentti oli:"Olis saanu kyllä jäädä näkemättä". Niin.. ainakaan lentopelkoisilla ei ole leffaan asiaa..

Viikonvarrelta...

Maanantai ja tiistai vietettiin Tallinnassa. Oli kiva olla yötä matkalla. Reissu tuntui pitemmältä kuin se olikaan. Lisäksi aika riitti vanhastakaupungista poistumiseen, mitä suosittelen kaikille. Maanantaina käytiin Kasvitieteellisessä puutarhassa. Ei kyllä päihittänyt Hesan kasvitieteellistä koollaan tai esillepanossaan, mutta Orgidea kokoelma oli huiman iso. Siellä oli remontti menosaa ja paikka näytti laajenevan. Tytynee mennä muutaman vuoden päästä uudestaan.

Kasvitieteellisen vieressä on TV-torni, jossa myös vierailtiin. Reissun tunnetta voi verrata jonkin hieman epäilyttävään huvipuistolaitteeseen kiipeämiseen. Hissin nappia painettua tuntui, että nyt se on menoa. Lisään muutaman kuvan hissin epäilyttävyydestä. Itse torni on 240metriä korkea ja ihmiset pääsevät 170 metriin, missä on näköala tasanne ja ravintola. Selkeällä säällä ylhäältä näkyy Suomeen saakka. Illalla syötiin keskiaikaisessa ravintolassa ja kierreltiin vanhaakaupunkia.

Tiistaina satoi. Tosin vain aamulla. Siirsimme eläintarhan vierailua tunnilla ja mässäsimme sen ajan hotellin ihanaa aamiaista. Joka paikassa oli hehkutettu, miten hieno eläintarha on. Pikkuisen epäilytti lajien määrä ja varsinkin niiden eksoottosuus. Valitettavasti olimme oikeassa.. Järkyttävän pieniä ja täysin eläimen lounnollisen käyttäytymisen vastaisia hakkejä. Jääkarhut, kaikki karhut, kaikki isot kissaeläimet, hyeenat, sudet jne.. oli saman kokoisissa betonisissa kämpissä. Tosiaalta pitää katsoa ehkä historiaan ennenkuin tuomitsee... Neuvostoliiton hajoaminen ja niiltä jääneet eläimet muistaakseni adoptoitiin tähän tarhaan ja sen päälle rahoitus loppui samoihin aikoihin. Kovaa taistelua ylipäätään pitää eläimiä hengissä ja ruokkia niitä. Tästä voisi taas käydä keskustelua, miten asiat olisi pitänyt hoitaa, lopettaa eläimiä vai yrittä sillä mitä on, jne... Mutta kun ratkaisun ovat tehneet ja säilyttäneet eläimiä, niin on nostettava hattua, että tarhalla oli nähtävissä rakennustöitä ja uudistamista.

Siirryimme takaisin kaupunkiin ja kiipesimme raatihuoneen torniin. Heh.. Jalat kaks päivää kipeenä kiipeemisestä (: Askelmat oli hirmu korkeita ja matkaa stadionin tornin verran... Ehdittiin vielä syödä hyvin, kun jo piti siirtyä laivaan. Monelle matkan kohokohta oli juuri laivassa. Ainakin menosta päätellen. Päivätansseja oli vetämässä Eino Grön ja diskoteekki oli tupaten täynnä. Itse tyydyin mummoilemaan kafeteriassa maitokahvin ja Wana Tallinna hörpyn kera.

Muutama päivä on mennyt ihan loikoillessa. Alkaa ahdistaa aika kovaa tää oleskelu.. Liian vähän tapaamisia Lapparissa ja ajatukset ehtii kertyä liikaa. Onneks arki alkaa. Saattais muuten pää hajota.. heh heh.. (:

Ostin "taas" uuden pyörän. -50% ja päätin ansainneeni kunnon pyörän. Sillä ajalee nyt talvellakin ja talviuintini on askelta lähempänä toteutuakseen. Olen kestänyt tota rämisevää rakkinetta, josta osta tippuilee ihan miten huvittaa, koko kesän ja alumiinirunkoinen kaunotar tuntui niin mukavalta ja hiljaiselta ajella. Harvemmin palaa pinna niin täysin, kun eilen.. Ensimmäisellä kunnon lenkillä pyöräilemässä ja lokari lähtee irti ja pärisee niin, että korttelit kaikuu. Helvetti että meni hermo. Just kun oli päättänyt että pärisevä pyörä saa riittää, niin mun uusi kaunotar menee rikki.. Ei auta kun päristellä sen kanssa tänään kauppaan ja pyytää korjaamaan..

Eilen oli ilotulituksen joka vuotiset skabat. Päästiiin hyville paikoille oikeastaan ihan sattuman ansiosta. Oli ihan kivat räiskeet... Takasin tullessa meinasi alkaa ahdistaa, kun oli niin paljon ihmisä kulkemassa samaan suuntaan.

J:lla loppuu tänään loma. Käydään tänään vielä Seurasaaressa loikoilemassa ja illalla leffassa. Mukava päivä tulossa. Ens viikolla on päivis viikko ja pitää taas puputtaa aamupalasta lähtien kaikki safkat.. Ahdistavaa..

Meemi

Olen tässä vähän ihmetellyt mitä meemi tarkoittaa... Melkeen kaikki blogia kirjoittelevat tuntuvat nyt harrastelevan näitä meemejä. Taitaa olla aukko sivistyksessä... Korvat ei oo tainnu olla auki äikäntunnilla (: Mutta Wikipedia selittä asian näin: "Termiä meemi on käytetty kuvaamaan informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa. Meemit ovat siis tiedon kokonaisuuksia, jotka ovat olemassa vain aivoissa tai aivojen avulla tuotetuissa esineissä, kuten tietokoneissa tai kirjoissa. Meemiteoria tutkii meemien leviämistä ja yleistymistä. "

Sain Pauliinalta meemi tehtävän, joka kuuluu näin:
Kommentoi tähän entryyn ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita kymmenen sanaa, jotka alkavat sillä kirjaimella journaliisi ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana merkitsee sinulle ja miksi.
-Sain kirjaimen U... Tässä siis listani

1.Unet: Kertovat sisimmät pelkoni ja haaveni. Paljastavat mörköjä lapsuudesta. Uskoakseni kertovat avaimet eheyteen.

2. Uiskentelu: Terapiaa. Poistaa jännityksen lihaksista ja antaa elämisen tunteen. Varsinkin jos voi uida kylmässä merivedessä. Uinnin jälkeen iho tuntuu hyvältä.

3. Ulkoileminen: Kesällä päivät on kuluneet ulkona filtillä nukkuen, lukkien ja maalaten.

4. Unilääke:Tuo turvaa nukahtamiseen. Ei tarvitse valvoa öitä. Päivärytmi pysyy koossa. Ja päivällä on parempi olo, kun saa öisin nukuttua.

5. Ulkomaanmatka: Lähdemme Tallinnaan yöksi ensi viikolla. Odotan innolla.

6. Ukkonen: Ei oikeastaan ole mikään jokapäiväinen juttu, mutta odotan seuraavaa ukkosmyrskyä kovasti. Tänä kesänä ei ole päässyt vielä kertaakaan juoksemaan lämpimään kesämyrskyyn.

7.Unelmoiminen: Unelmoin ensi talvesta ja siitä, että jaksaisin käydä koulussa ja innostua.

8.Ulkonäkö: Painon tarkkailun ihanuuden ja kamaluuden voi laskea tärkeäksi asiaksi ja ulkonäköön liittyväksi...

9. Uskaltautuminen: Rohkeus lopettaa saikku. Rohkeus olla paastoamatta.

10.Ulkogrillaus: Kesällä on kivaa grillata ja höpistä pitkään pöydän ääressä. Ehkä ainoita mukavia ruokailuita, joissa ei herää tunnetta, että pitäisi äkkiä hotkaista ruoka ja häipyä.

1. sadonkorjuu

Napsin tänään ensimmäiset Basilikat ja Mäkimeiramit kuivumaan pikkuruisesta kasvihuoneestani. Toivottavasti satoa ehtii kertyä vielä ennen talven tuloa. Aloitin kasvattelun vähän myöhässä ):

Eilen oli mukava ilta. Käytiin iltauinnilla U:n & J:n kanssa Seurasaaressa. Vesi oli aivan huippu lämmintä. Sinilevää tosin oli tarttunut uikkareiden alle ja oli suht ällöä kun huomasi sen vasta kotona. Muutenkin oli hirmu mukavaa nähdä Uaa. Harmi, että asutaan niin kaukana toistamme...

Muuten on koko päivä mennyt lueskellessa filosofiaa. Pää on täynnä ajatuksia. Kuitenkin vielä liian aikaista purkaa niitä papaerille. Tulevat lähinnä kuvina päähän ja maalaaminen helpottaisi oloa. Jotenkin niiin kuuuma koko ajan, että ei jaksaisi eväänsä liikuttaa. Tänäänkin koko päivä meni Seurasaaressa makoiluun.

Efet ja unet

Sain siis päivitettyä mökillä kirjoittamani pätkän alapuolelle. Blogiin kirjoitteleminen on hauskaa. Ja vielä hauskempaa on lueskella vanhoja kirjoituksia. Sivua perustaessani tarkoitukseni oli juuri tälläinen digitaalinen päiväkirja. Se on onnisutnut hyvin. Välillä on vain aikaansaamisen vaikeutta. Sivuja avatessa tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Kuitenkin kun pääseee vaauhtiin, löytyy paljon mietittävää.

Oltiin siis mökillä melkein viikko. Ilmat olivat taas suotuissat ja vesi lämmintä. Se on jo perustila. Enää ei jaksa riemastua lämmöstä vaan se lähinnä vituttaa. Todella toivoisin jo syksyn, viileiden ilmojen ja sateideiden saapuvan. Nyt on hikoiltu jo tarpeeksi. Varsinkin yöllä villapaidan takia. Tosin löysin ratkaisun (: Ruskovillan mallistota löytyi niskanlämmitin, joka on osoittautunut toimivaksi! Ei tarvitse pitää enää villapaitaa päällä ja on sentään vähän viileämpi. No joo..

Olen törmännyt tässä kesän aikana hassuun ilmiöön. Monia jotain uusia juttuja pohdiskellessani ja surffaillessani, eksyn Steiner-aiheisille sivustoille. Tieto jota kaipaan, löytyy loogisesti selitettynä näiltä sivuilta. Tuntuu kuin jokin hassu kohtalo kuljettaisi aina oikeaan paikkaan ja varmistaisi minulle, että Snellu on juuri minua varten.. (:

Eilen käytiin Ikeassa hakemassa laatikoita ja työpöytään jalat. Kokoaminen oli taas tuskaista. Melkein pitäisi valita tuotteita siitä puljusta sen perusteella, miten vaikeaa kuvittelee kokoamisen olevan. Grrr... Vaikka ei sieltä tule enää muutenkaan ostettua mitään, jos vain on mahdollista saada samat tuotteet järkevään hintaan jostain muualta.

Odotan ajan eteenpäin menemistä ihan hurjasti. Se on ehkä vähän epäreilua J:a kohtaan, koska hänellä on loma ja pitäisi pystyä nauttimaan tästä hetkestä. Kesästä ja vapaudesta. Tehdä mitä haluaa. Kuitenkin enää ensiviikko, seuraava lapparissa, yksi luppo ja sitten pääsee taas arkeen. Ensi viikolla mennään Tallinnan yöksi. Muuta ohjelmaa ei erikoisesti ole tiedossa. Tänään U tulee kylään ja varmaan mennään Seurasaareen uimaan. Ja nyt alkaa telkkarista 50 km kävely Göteborgissa. Menen tuijottamaan sitä nähdäkseni tuttuja maisemia.

9.8.06 - Mökillä

Istun laiturilla. Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan, aamulla ei paista aurinko. Savua ilmassa - Venäjällä palaa metsää. Jos unohtaa savun hajun, tuntuu näkymä syyskuun lopulta. Koivut kellertävät ( tosin kuivuudesta) ja taivas tuntuu repeävän sateeseen (jota tosin ei ole luvassa vielä ainakaan viikkoon). On hiljaista. Ei edes tuuli viserrä. Järven pinta väreilee kevyesti. Kalat hyppivät ja linnut laulavat satunnaisesti. Kello on kahdeksan aamulla.

Yöni muistutti lähinnä painiottelua. Heräsin lukemattomia kertoja kerrossängyn narinaan pyöriessäni vauhdilla peittojen kanssa. Toisen peitoista löysin aamulla pääni ja tyynyn alta sievästä mytystä ja toinen oli yhä riepoteltavana. Tämä on yksi niistä asioista, jotka häiritsevät yö untani. Kuumuus / kylmyys. Ei ikinä sopiva lämpötila. Niskani syytä, joka on kuin vanhan mummun. Lihakset kylmenevät, jos en käytä villapaitaa yöllä. Siihen ei ole vaihtoehtoja. Joko villapaita päällä vaikka helteellä, tai niskat kipeät monta päivää. Tätä varmaan kutsutaan huonoksi verenkierroksi. Sama tuntuu varpaissa. Jalat ovat jääkylmät. Laitat sukat jalkaan ja saat kylmän hien. Tässä siis mukava yhdistelmä. a) hikoilet villapaidan takia, b) jalat on jäässä ja hikoilee. Siihen lisätään sitten c) peitto. Ja paini on valmis. Ei peitto ole oikeastaan se syy. Pyörin vaikeasta olosta ihan muutenkin, ilman peittoa.

Niin ja sitten alkaa unet. Ehkä joka toinen yö niistä saa aamulla selvää. Rauhassa miettimällä voi tai huomaa, mitä asiaa on käsitellut yöllä. Osa unista on ihan hepreaa. Ei päätä eikä häntää, mutta se, että saa edes joka toinen yö kiinni itse asiasta on jo mielestäni hyvä juttu. Varmaan kaikki, jotka käyttävät Efeä, tietää vaikutukset uniin. Painajaisia jotka eivät pelota. Ahdistusta, joka ei ahdista. Todentuntua. Ja joka yö. Usein kertoessaan, että näkee näitä unia ja halusis esim. Lapparissa niistä jutella, saa vastaukseksi niiden todennäköisesti johtuvan Efestä. Niin ne varmaan johtuukin. Mutta se ei kuitttaa koko asiaa pois. Jokainen tietämäni Efeilijä pitää niitä melkeinpä ihmelääkkeinä. Ne todella auttavat, muita depelääkkeitä kokeilleet tietävät tunteen. Tämän ihmeen näkee myös hinnassa ( 30pv á 150 e). Niin, ja asiaan...

Efet siis auttavat ja ne saavat aikaan unia, joissa ei oikeastaan tunne mitään. Uskon näiden unien olevan 100% tärkeitä paranemisen kannalta. Ehkäpä Efet vain auttavat näkemään nämä unet, joita varmasti muutenkin näkisi, ainoastaan ilman pelkoa ja ahdistusta. Tunne puuttuu ehkäpä siksi, että voi ylipäätään nähdä unet loppuun asti. Itse en nähnyt unia varmaan viiteen vuoteen ennen Efen alotusta. Ei mitään muistikuvaa unista. Jos jotain muisti aamulla, oli se virkistävä poikkeus, jota muisteli pitkään. Ehkäpä Efet antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkkailla oman alitajunnan liikkeitä neutraalisti, ilman pelon ja ahdistuksen tuomaa torjuntaa. Ehkäpä asia onkin näin päin? Sisällämme vellovaa, ainoastaan tiedostetumpaa, eikä niin että Efet aikaansaavat omituisia unia?

Selitys lääkkeen aikaansaamista unista tuntuu liian yksinkertaiselta. Aivan kuin nielisi jonkin Matrix-pillerin ja lääkkeen mukana siirtyisi päähäsi uusia ajatuksia ja unimaailmoja. Jos näin olisi, minä ainakin haluaisin onnellisiaunia-pilleritä. Voisi vaikka valita aiheen illalla sen mukaan mitä haluaisi katsella. Eri värisiä pillereitä eri värisistä purkeista. Valitettavasti en pysty uskomaan Efejen omaavan tälläisiä kykyjä ja on pakko tyytyä sen tuovan vain omat ajatukseni helpommin käsiteltäviksi.

Neljännes vuosisata täynnä

Eilen oli synttärit. Mukava päivä. Sain lahjaksi ruusuja, hemmottelua kosmetologilla, ison muistikortin puhelimeen ja rahaa. Lisäksi monta onnentoivotusta tekstiviesteinä. Piristävää olla päivän sankari ja saada huomiota ihan vaan siksi, että täyttää vuosia. Iso kiitos (:

Kulunut viikko on ollut mukava. Sopivasti tekemistä ja ihan vaan olemista. Maanantaina L&A kyläilivät ja kierrettiin Seurasaari. Tiistaina vietin antoisan päivän Kiasmassa. Toivoisin voimieni riittävän kirjoittamaan kaikki ne ajatukset paperille, joita näyttely herätti. Paljon ahdistusta, mutta myös keinoja purkautua ahdistuksesta. keskiviikko oli terveydenhoitamista. Eilen oli synttärit. Tänään Jlla alkaa loma ja lähdetään mökille. Mukavaa. Peukut pystyyn, että tulee hyvät säät. Muuten menee mökissä kököttämiseksi ja se taas ei ole kovinkaan antoisaa. Telkkaria voi tuijottaa kotonakin... Aion kyllä ottaa taas mukaan piirrustusvälineet ja purkaa ajatuksiani paperille. Viime käynnillä lapparissa T ehdotti, että kokeilisin myös kirjoittamista. Se olisi varmaan ihan antoisaa. On vaan vaikeaa päättää mistä aloittaa... Kertoako koko elämän tarina, vai keskittyäkkö mihin..?

Mielessä on pyörinyt tällä viikolla lähinnä vanhat kaverisuhteet ja elämän eteenpäin meneminen. Ajan kulkuun ei voi vaikuttaa. Kello vain tikittää. Mutta itse voi valita kenen kanssa aikaansa viettää. Noin yleisesti pyrin tekemään päätöksiä aktiivisesti. En pidä ajatuksesta, että sattumat vain heittelevät sinne tänne ja saattaa jumahtaa johonkin outoon tilanteeseen, kun ei ole tietoisesti valinnut reittiään. Ok. Kuulostaa Anan perustalta - kontrolloinnilta - ja sitä se varmsti osittain onkin. Mutta tässä tarkoitan lähinnä sitä, että kun tutustuu itseensä ja oppii huomaamaan millaiset ihmissuhteet ja elämäntyyli sopii itselleen, on näitä valintoja tehtävä aktiivisesti jopa päivittäin, jotta ei sitten eksy polulta.

Maailma on täynnä malleja joiden mukaan voi elää. Niitä syötetään joka tuutista. Telkkarista uutista, puhumattakaan kaikista hömppäsarjoista ja mainoksista. Puhumattakkaan koko yhteiskunnan painostuksesta malliin 1) koulutus+valmistuminen mahdollisimman nopeasti 2) vakityö ja iso laina asuntoon 3) parivuotta töissä ja sitten tehdään lapset (n2kpl) ja äitiyslomalla hankitaan se kultanennoutaja. Farmariauto on tietysti hankittu jo siinnä vaiheessa, kun asuntokin.

Näitä vastaavia putkia löytyy. Ja ihanteita näistä putkista. Kauniita omakotitaloja, jotka edustavat menestystä. Siis niille, jotka niissä asuvat ja niille jotka niitä ihannoivat. Mutta millaista on elämä putken sisällä? Varmasti on monia onnellisia ja tasapainoisia perheitä tämän ideaalisti järjestetyn aikuistumisen takana. Kuitenkin ne tuntuvat niin kuplalta. Kuin isoilta leikkimökeiltä joissa leikitään kotia. Itsestäni ne tuntuvat niin epätodellisilta.

Viime vuoden kevään ja kesän aikana voin pahoin. Silloin pyörittiin vielä samalla porukalla kuin edelliset viisi vuotta. Kuitenkin huomasin, että kukaan ei huomannut pahaaoloani, vaikka siitä yritin keskustella. Ihmiset lähes hermostuivat ja halusivat heti vaihtaa puheenaihetta kun jotain ahdistavaa nousi esille. Tutkinnoista, numeroista jne kyllä puhuttiin ja joka kerta kun juhlittiin, jokainen lauloi omat ylioppilastodistuksen arvosanat vuorotellen ja sitten taputettiin. Kenelläkään ei ollut alle E:n papereita. Itse olin ainut jolla ei ollut yhtään L:a, mutta puhtaat E:n paperit kuitenkin. Olin siis huonoin ja pientä sääliä sain, kun en ollut saanut yhtään laudaturia. Yht´äkkiä heräsin ja tajusin, että onhan meillä tässä hauksaa, mutta mistään ikävästä ei saa puhua. Ei niin pääse elämässään eteenpäin ehjänä ihmisenä. Eivät pelkät suoritukset tee ihmistä onnelliseksi. Tai siis ei tee minua. En kiellä keneltäkään muulta onnea, jos sen saavuttaa rahalla ja kauneudella. Itse en vain usko sen olevan mahdollista. Jokainen ihminen kokee vastoinkäymisiä. Ne ovat tärkeä osa elämää. Ne pitää voida jakaa ystävien kanssa. Ystävien täytyy kestää toinen sekä mustana että valkoisena. Epätäydellisenä ja rehellisenä. Jos sitä ei sallita, muuttuu itse harmaaksi, ja voi pahoin jo pelkästään siksi.

Päätin siis irtautua porukasta. Sen päätöksen tekeminen tuntui kummalliselta. Se oli oikeastaan jo ehkä viimeisen vuoden prosessin tulos. Kuitenkin tein oikein. L sanoi alkuviikosta, että aikuisena on vaikeaa löytää uusia ystäviä, joista ei ajan mittaan löydy kummallisuuksia. Se on valitettava totuus. Senkin ehdin jo kokea, kun luulin löytäneeni ystävän.

Ja millaisia lopputuloksia voi tästä kaikesta päätellä...

Tästä voisi kirjoittaa kirjan. Mutta ehkäpä tärkein tulos on kuitenkin se, että täytyy muistaa elämän olevan täynnä tienhaaroja. Toiset johtavat umpikujaan vaikka ne näyttävät houkuttelevilta ja hauskoita poluilta. Kun löytää rohkeuden polvistua itsensä eteen ja myöntää omat tarpeensa. Ne asiat, jotka saa itsensä voimaan hyvin, ei ole muuta vaihtoehtoa, kun kävellä niitä polkuja. Vaikka ne olisivatkin outoja muiden mielestä. Tavallisuudesta poikkeavia. Se on ehkäpä tie onneen ja mielenrauhaan. Toisissa tienhaaroissa joutuu tekemään vaikeita päätöksiä. Keskivertaisen tulotason ja todennäköisesti hyvän tulotason välillä. Perheen ja uran välillä. Mustavalkoisuuteen ei saa sortua. Kuitenkin on vain hyväksyttävä, että kaikkea ei voi saada. Kaiken avain on ehkä nöyrtyminen itsensä edessä. Tätä minä olen ja tämä saa minut voimaan hyvin. Elämän rajallisuuden hyväksyminen. Jos ei ole kanttia nöyrtyä itsensä eteen on ehkä jonkun muun vallassa. Vanhempiemme kasvatus on syvällä sisimmässämme. Auktoriteetin omaisesti se on luonut meille omantunnon. Monilla auktoriteetti on niin voimakas, että he kävelevät jokaisesta tienhaarasta väärään suuntaan, koska kokevat epäonnistuvansa jos, kävelisivät oikeaan ja valitsisivat oman sisäisen äänensä mukaan.

Hmmm... tiedä sitten onko tässä ajatuksessa pointtia vai ei. Se on sisäinen tunteeni, jolla uskon ihmisen löytävän rauhan ja onnen - helppoa se ei ainakaan ole. Jatkuvaa pohtimista, kieltäytymistä asioista, jotka monille ovat kunnia, mutta saavat itsensä lopulta voimaan pahoin. Taiselua sisäisen auktoriteetin ja oman nöyrtymisen välillä. Taistelua, jota itse käyn. Uskoakseni moni ystävistäni ja tuttavistanikin sotii samojen asioiden parissa.

Enkä tiedä ymmärttääkö kukaan muu tarkoittamaani. Mutta niille, jotka tunnistavat edes palasen itseään tekstistä, toivotan Voimia!

Ja kaikille hyvää viikoloppua! (:

266+35= Kouluun (:

Vielä viisi viikkoa "lomaa" jäljellä. Suunnilleen 38 takana. Pienenä oli samanlainen tunne aina muutamaa viikkoa ennen koulujen alkua kesäloman jälkeen. Loma meni vauhdilla aina jonnekkin heinäkuun puoleen väliin ja tuntui, että loma loppuu kesken. Kuitenkin elokuussa alkoi jo tuntua, että alkaisi jo koulu. Nyt on samanlainen fiilis. (Ja tässä en nyt tarkota, että tää "loma" olis ollut jotenkin hauska, vaan ajan kulkua ihan vaan.) Suunnilleen toukokuun lopussa oli vielä vähän paniikki, että miten tästä nyt selvitään kuntoon ennen ku syksy tulee. Sillon myönsin, että kesätyöt oli menetetty ja saikkua oli pakkko jatkaa. Nyt kuitenkin mahan pohjalla jo lentää perhosia ja miettii ekaa koulu päivää ihan kun olisi tosiaan menossa ihan ekaa päivää kouluun.

Juuri tuolloin toukuun lopussa kaikki lapparissa, paitsi minä, olivat ehdottomasti sitä mieltä, että olen mennyt hurjasti eteenpäin kevään aikana. Sillon se kuulosti aivan naurettavalta. Ite itkee naamapunasena hokossa, kun joutuu olemaan vielä monta kuukautta saikulla ja tuntu, että mikään ei auta mihinkään. Viis kuukautta yhteensä päiväosastoa takana ja oli aivan toivoton olo. Tuntu, että ei ollut "oppinut" syömään yhtään sen paremmin ku sinne mennessä ja muutenkin oli taistelua vaan. Sillon kuitenkin tulin siihen tulokseen, että en halua enää viettää päivääkään lapparissa, vaan harjotella kesän ihan itsekseni. Tavallaan oli jotenkin niin pettynyt siihen, että asiat eivät olleet omasta mielestäni muuttuneet niin, kuin niiden olisi omasta mielestäni kuulunut muuttua koko hoidon aikana. Ja vain vitutti, kun kaikki sano, että sä olet mennyt eteenpäin, vaikka susta ei siltä tunnu.

Nyt myönnän muiden olleen oikeassa. Silloin tuntui lähinnä tältä: Olisin voinut haukkua ja kirota (mitä en tehnyt) ja väittää vastaan (mitä ahkerasti teinkin) ja jokainen purkaus päättyy siihen, että te ette oikeesti vaan ymmärrä miltä musta tuntuu.

Tuntu, kun mut heitettäisiin oman onneni nojaan. Sanottiin, että olet mennyt hurjasti eteenpäin. Jatketaan saikkua ja sen tehtävänä on opetella syömään kotona. Jep jep. En uskonut sanaakaan. Tuntu, kun mut vaan hylättäis, ja koko eteenpäinmeneminen oli vaan iso kusetus.

Hoito on silleen jännä juttu, että muut tietävät tilanteen paremmin kuin sinä itse. Siinnä on luottamus kovilla. Itseensä ja koko tiimiin. Täytyy vaan luottaa, että itseäsi viedään oikeaan suuntaan oikeaan aikaan.

Näköjään se on kuitenkin tapahtunut, vaikka en sitä pätkääkään uskonut toukokuussa. Olin mennyt hurjasti eteenpäin ja vasta nyt, elokuun alussa, tajuan sen. Koko talven ja kevään taistelu ja muka paikallaan pysyminen onkin ollut eteenpäin menemistä. Eteneminen on hidasta. Se on jatkuvaa pohtimista sairaiden ja normaaleiden mallejen välillä. Vielä on edessä pitkä matka, mutta iso etappi on saavutettu. Mä oon oikeesti menossa kouluun viiden viikon päästä!
Ja oikeesti uskon, että jaksan siellä käydä, innostua ja hoitaa hommat. Lisäksi olen menossa takaisin töihin. Kaksi vuoroa kuussa, ainakin näin alussa. Tuntuu hyvältä.

Tietysti jännittää, miten kaikki menee, mutta lohduttaa, että saan koko syksyn joka viikko tukea lapparista, jotta kaikilta ylilyönneiltä vältyttäisiin. Lähes pelottavaa, mutta täytyy vain luottaa, että kun muutkin ovat sitä mieltä, että olen valmis, niin olen valmis. Niinhän ne perhoset mahassakin kuiskii.

FLYING TO THE FUTURE

LIKE A SUPERMAN.....

* juu-juu.. (; *