Suku on pahin ja paras... Valitettavan oikeeseen osuva kipeän kamala toistuva KLISEE!!! AHDISAAA-AA

Perjantai-lauantai vietettiin siis serkkujen iltaa. Kokemus oli jännä. Taas vaihteeks. Tuntuu siltä, että aina kun A2 tulee hesaan, niin joutuu jotenkin palaamaan juurillensa ja miettimään kaiken syytä jostain monien sukupolvien takaa. Neutraalisti, ilman vihaa, selvittää yhtäläisyyksiä ja laskea kaikkea yhteen. Puhdistava kokemus, vaikkakin sulateltavaa on taas vähäksi aikaa. Niin pelottavaa. Mitä ihmettä tän kaiken PASKAN takana oikein on... Toistuvia lauseita ja toistuvaa käyttäytymistä. Leijumista. Kuitenkin kaikki niin vilpitöntä. Ei kiusaamista, vaan todellisuutta. Omissa harhoissaan ja vainoissaan. Masennus. *Naps*. Sopeutumista. Uhrautumista. Taistelua. Sukupolvesta toiseen.

Tänään taidan purkaa tunteitani paperille. Lähden maalaamaan rantaan.
Oikeasti haluaisin syödä. Oikeasti tuntuisi siltä, että kuuluisi lähteä pitkälle lenkille.

Ja ihan aikuisten oikeasti täällä täytyy siivota tai kohta saa kahlata paikasta toiseen. Se saa kyllä odottaa iltaan.