Kohti arkea

Lapparissa on vaihtunu hoitaja. Päivis toimii nyt ihan eri tavalla kun aikasemmin. Siis positiiviseen päin. Hoitaja on läsnä - oikeasti. Päivät on pidempiä vaikka ohjelmaa ei ole lisätty. Hoitaja vaan pitää huolen, että kaikki osallistuvat kaikkeen. Välipalaa ei enää syödä mahdollisimman pian lounaan jälkeen vaan kello kaksi. Rajat ovat selvemmät. Lisäksi nyt on kiva ryhmä koossa. Kenelläkään ei ole tarvetta korostaa itseään esim. jättämällä jonkun syrjään, vaan ilmapiiri on hyvä ja kannustava. Tällä porukalla jopa naureskellaan... (:

Syöminen on tuskasta. Ei oo pätkääkään nälkä ja annokset tuntuu hemmetin isoilta. Startti tuntuu prolta.. Tuskaa lisää karmiva turvotus, joka nostaa monta kiloa painoa eikä yhtään lisää ruokahalua. Tänään oli sisätautilekurin tapaaminen ja sain troppia vaivoihini. Lisäksi passituksen keliakia testeihin ja laktoosirasitukseen. Onneksi Aila lupasi, että turvotus hoidetaan nyt kuntoon ja itsekkin hämmästeli miten vatsa tosiaan on niin turvonnut. Mitä mä oon sanonu!!! Mä olin oikeessa!! Mun vatsa on OIKEESTI turvonnut, eikä oo kuitattavissa vaan anorektikon piipityksenä!! Grrr...

R kävi maanantaina kylässä. Pitkästä aikaa... Oli huippua rupatella. Lapsuudenystävissä on jotain korvaamatonta. Mitään ei pysty peittämään. Toisensa (ja toisen perheen) on oppinut tuntemaan aikana, jolloin aikuiset eivät pysty peittämään kaikkia ongelmiaan ja puhdas vilpittömyys on saanut jatkua tarpeeksi monta vuotta, ennen kuin on joutunut kasvamaan... R muuttaa ulkomaille - pysyvästi. Vaikka ei ollakkaan nähty mitenkään tiheästi viime vuosina, on olo silti haikea. Onneksi uskon ja tiedän Rn saavan rakkautta ja viihtyvän.

Maanantaina ostin uuteen punaiseen nuoleeni (pyörään) matkamittarin. Kiva lelu. Tosin sen mahdollistava energian kulutuksen laskeskelu ei saisi olla niin hauskaa, mutta on kiva seurailla nopeutta ja arvailla matkoja ennen ajelulle lähtöä.

Lisäksi olen jäänyt kiikkiin Nintendon Super Mario brosiin. Hmm.. ottaa kiinni lapsuuden katkeria muistoja, kun kaikilla muilla oli nintendo paitsi meillä. Vanhemmat piti sitä aivan turhana. Ymmärrän kannan, mutta kyllä tää on niin kiva. Vielä reilu viikko aikaa leikkiä täyspäiväsesti (:

Huomenna on retkipäivä ja tiedossa on Pirates of the Caribean: Kuolleen miehen kirstu. En voi sanoa odottavani mitenkään innolla, mutta enemmistön päätöksellä yritän nauttia edes Johnny Deppistä valkokankaalla. Sunnuntaina käytiin muuten kattomassa United 93, jota en ihan ekaks suosittele. Leffaa on mielestäni kehuttu aivan liikaa. Kyllä siellä ylistettyä ihmisten inhimillisyyttä hädässä jne näkyi. Kuitenkin hypittiin eri lennonjohtojen välillä ja koneessa oli kuvattu käsikameralla, mikä oli musta vaan häiritsevää. Plussaa oli kuitenkin, että ei näkynyt yhtäkään Hollywood supertähteä. Kuitenkin salista poistuttaessa kaikki tuntui vaan ahdistuneilta ja monelta kommentti oli:"Olis saanu kyllä jäädä näkemättä". Niin.. ainakaan lentopelkoisilla ei ole leffaan asiaa..