Efet ja unet

Sain siis päivitettyä mökillä kirjoittamani pätkän alapuolelle. Blogiin kirjoitteleminen on hauskaa. Ja vielä hauskempaa on lueskella vanhoja kirjoituksia. Sivua perustaessani tarkoitukseni oli juuri tälläinen digitaalinen päiväkirja. Se on onnisutnut hyvin. Välillä on vain aikaansaamisen vaikeutta. Sivuja avatessa tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Kuitenkin kun pääseee vaauhtiin, löytyy paljon mietittävää.

Oltiin siis mökillä melkein viikko. Ilmat olivat taas suotuissat ja vesi lämmintä. Se on jo perustila. Enää ei jaksa riemastua lämmöstä vaan se lähinnä vituttaa. Todella toivoisin jo syksyn, viileiden ilmojen ja sateideiden saapuvan. Nyt on hikoiltu jo tarpeeksi. Varsinkin yöllä villapaidan takia. Tosin löysin ratkaisun (: Ruskovillan mallistota löytyi niskanlämmitin, joka on osoittautunut toimivaksi! Ei tarvitse pitää enää villapaitaa päällä ja on sentään vähän viileämpi. No joo..

Olen törmännyt tässä kesän aikana hassuun ilmiöön. Monia jotain uusia juttuja pohdiskellessani ja surffaillessani, eksyn Steiner-aiheisille sivustoille. Tieto jota kaipaan, löytyy loogisesti selitettynä näiltä sivuilta. Tuntuu kuin jokin hassu kohtalo kuljettaisi aina oikeaan paikkaan ja varmistaisi minulle, että Snellu on juuri minua varten.. (:

Eilen käytiin Ikeassa hakemassa laatikoita ja työpöytään jalat. Kokoaminen oli taas tuskaista. Melkein pitäisi valita tuotteita siitä puljusta sen perusteella, miten vaikeaa kuvittelee kokoamisen olevan. Grrr... Vaikka ei sieltä tule enää muutenkaan ostettua mitään, jos vain on mahdollista saada samat tuotteet järkevään hintaan jostain muualta.

Odotan ajan eteenpäin menemistä ihan hurjasti. Se on ehkä vähän epäreilua J:a kohtaan, koska hänellä on loma ja pitäisi pystyä nauttimaan tästä hetkestä. Kesästä ja vapaudesta. Tehdä mitä haluaa. Kuitenkin enää ensiviikko, seuraava lapparissa, yksi luppo ja sitten pääsee taas arkeen. Ensi viikolla mennään Tallinnan yöksi. Muuta ohjelmaa ei erikoisesti ole tiedossa. Tänään U tulee kylään ja varmaan mennään Seurasaareen uimaan. Ja nyt alkaa telkkarista 50 km kävely Göteborgissa. Menen tuijottamaan sitä nähdäkseni tuttuja maisemia.

9.8.06 - Mökillä

Istun laiturilla. Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan, aamulla ei paista aurinko. Savua ilmassa - Venäjällä palaa metsää. Jos unohtaa savun hajun, tuntuu näkymä syyskuun lopulta. Koivut kellertävät ( tosin kuivuudesta) ja taivas tuntuu repeävän sateeseen (jota tosin ei ole luvassa vielä ainakaan viikkoon). On hiljaista. Ei edes tuuli viserrä. Järven pinta väreilee kevyesti. Kalat hyppivät ja linnut laulavat satunnaisesti. Kello on kahdeksan aamulla.

Yöni muistutti lähinnä painiottelua. Heräsin lukemattomia kertoja kerrossängyn narinaan pyöriessäni vauhdilla peittojen kanssa. Toisen peitoista löysin aamulla pääni ja tyynyn alta sievästä mytystä ja toinen oli yhä riepoteltavana. Tämä on yksi niistä asioista, jotka häiritsevät yö untani. Kuumuus / kylmyys. Ei ikinä sopiva lämpötila. Niskani syytä, joka on kuin vanhan mummun. Lihakset kylmenevät, jos en käytä villapaitaa yöllä. Siihen ei ole vaihtoehtoja. Joko villapaita päällä vaikka helteellä, tai niskat kipeät monta päivää. Tätä varmaan kutsutaan huonoksi verenkierroksi. Sama tuntuu varpaissa. Jalat ovat jääkylmät. Laitat sukat jalkaan ja saat kylmän hien. Tässä siis mukava yhdistelmä. a) hikoilet villapaidan takia, b) jalat on jäässä ja hikoilee. Siihen lisätään sitten c) peitto. Ja paini on valmis. Ei peitto ole oikeastaan se syy. Pyörin vaikeasta olosta ihan muutenkin, ilman peittoa.

Niin ja sitten alkaa unet. Ehkä joka toinen yö niistä saa aamulla selvää. Rauhassa miettimällä voi tai huomaa, mitä asiaa on käsitellut yöllä. Osa unista on ihan hepreaa. Ei päätä eikä häntää, mutta se, että saa edes joka toinen yö kiinni itse asiasta on jo mielestäni hyvä juttu. Varmaan kaikki, jotka käyttävät Efeä, tietää vaikutukset uniin. Painajaisia jotka eivät pelota. Ahdistusta, joka ei ahdista. Todentuntua. Ja joka yö. Usein kertoessaan, että näkee näitä unia ja halusis esim. Lapparissa niistä jutella, saa vastaukseksi niiden todennäköisesti johtuvan Efestä. Niin ne varmaan johtuukin. Mutta se ei kuitttaa koko asiaa pois. Jokainen tietämäni Efeilijä pitää niitä melkeinpä ihmelääkkeinä. Ne todella auttavat, muita depelääkkeitä kokeilleet tietävät tunteen. Tämän ihmeen näkee myös hinnassa ( 30pv á 150 e). Niin, ja asiaan...

Efet siis auttavat ja ne saavat aikaan unia, joissa ei oikeastaan tunne mitään. Uskon näiden unien olevan 100% tärkeitä paranemisen kannalta. Ehkäpä Efet vain auttavat näkemään nämä unet, joita varmasti muutenkin näkisi, ainoastaan ilman pelkoa ja ahdistusta. Tunne puuttuu ehkäpä siksi, että voi ylipäätään nähdä unet loppuun asti. Itse en nähnyt unia varmaan viiteen vuoteen ennen Efen alotusta. Ei mitään muistikuvaa unista. Jos jotain muisti aamulla, oli se virkistävä poikkeus, jota muisteli pitkään. Ehkäpä Efet antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkkailla oman alitajunnan liikkeitä neutraalisti, ilman pelon ja ahdistuksen tuomaa torjuntaa. Ehkäpä asia onkin näin päin? Sisällämme vellovaa, ainoastaan tiedostetumpaa, eikä niin että Efet aikaansaavat omituisia unia?

Selitys lääkkeen aikaansaamista unista tuntuu liian yksinkertaiselta. Aivan kuin nielisi jonkin Matrix-pillerin ja lääkkeen mukana siirtyisi päähäsi uusia ajatuksia ja unimaailmoja. Jos näin olisi, minä ainakin haluaisin onnellisiaunia-pilleritä. Voisi vaikka valita aiheen illalla sen mukaan mitä haluaisi katsella. Eri värisiä pillereitä eri värisistä purkeista. Valitettavasti en pysty uskomaan Efejen omaavan tälläisiä kykyjä ja on pakko tyytyä sen tuovan vain omat ajatukseni helpommin käsiteltäviksi.