Hellettä

Eilen oli eka kunnon hellepäivä ja heti poltin selkäni. Enkä edes ehtinyt kauaa nauttia auringosta. Oli Helsinkipäivä ja Kumpulan maauimalassa ilmainen päivä. Paikka oli täynnä muksuja, mutta se ei oikeestaan häirinnyt. Tunsi itsensä lähes normaaliksi, kun kehtasi ottaa (pienen jahkailun jälkeen) aurinkoa bikineissä. Vaikka luonnollisesti tunsin itseni paikan suurimmaksi ja läskit pursusivat taas pitkin poikin...

Joka tapauksessa tänään olen suuntaamassa taas rannalle. Varmaankin Seurasaareen. Piirrustusvälineet ja kirja mukana. Niin ja pähkinöitä oraville (vaikkakin olen valtavan pettynyt saatuani tietää niiden tuhoavan linnunpoikasia).

Tänään tuli vahvistus, että olen päässyt Snelluun opiskelemaan. Nyt saan siis hyvällä omallatunnolla harrastaa taiteita seuraavan vuoden. Huippua! Tulisipa syksy nopeasti.. Ei malttais odottaa koulun alkua. Tuntuu, että kesää on jäljellä vielä ikuisuus.. Ahdistaa..

Tänään olen luvannut itselleni, etten harrasta liikuntaa. Ainoastaan pyöräilyä kaupunkiin ja Seurasaareen. Kulunut viikko on mennyt vähän överiksi liikunnan suhteen ja joka päivä on ollut pakko juosta ja uida, juosta ja uida... Mukavaa tosin, mutta toivottavasti ei pakkoliikuntaa..

Laiska päivä siis tiedossa. Toivottavasti Akateemisessa on sarjakuva, jonka hankin kouluun pääsyn kunniaksi. Sebastian Nybergin Feta blås. Psyko pojken on mahtava! Toivottavasti se innoittaa minuakin piirtämään muutaman ruudun (:

Soitin tänään myös äidilleni. Positiivinen ylläri oli, että hän oli iloinen Snelluussa aloittamisesta. Jopa kommentoi, että humanistinenala kuitenkin on muutakin kuin rahantekemistä ja sopii varmasti minulle paremmin. Meinasi suupielet venähtää... Kyseistä kommenttia ei olisi vielä vuosi sitten kyllä kuulunut.. Ehkä olen nyt tarpeeksi epäonnistunut, kun en ole pystynyt enää "oikeassa koulussa" haalimaan ovareita oikeasti kokoon enää muutamaan vuoteen, että humanistinen hömppäkin kelpaa.. Kuhan vaan tekee jotain.. No joo..

Ja vielä katkeraan aiheeseen.. Kalorit.. Ne perkeleen kcal.. Hyppivät nenille ja pelottelevat. Onneksi ostin ruoka vaa´an. Tuntuu turvallisemmalta syödä, kun tietää tasan paljonko on pistänyt suuhunsa ja pysyy tarkasti laskuissa mukana. Hyvä vai huono.. Ainakin on tullut syötyä enemmän nyt kun pystyy kontrolloimaan täysin tarkkaan jokaista suupalaa. Ei riittävästi, mutta kuitenkin..