Pomppii kuin pallo

http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/kandinsky/kandinsky.comp-7.jpg

Päivä on mennyt taidetta ja musiikkia selaillessa. Kadinsky vei palan sydämmestäni. Niin kaunista. Taito säveltää maalatessa. Taito jota kadehdin. Koulussa väriopissa pyrimme värien musikaalisuuteen. Kadinsky on ymmärtänyt mitä se on. Toivottavasti minäkin vielä jokin päivä.

Käykää piristämässä päiväänne ja kuunnelkaa Grismusiquen mahtavaa mahtavaa tunteellista ja minimalistista musiikkia. Se pelastaa päivänne!

http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendID=99429754

Tänään ei ole juurikaan sanottavaa. Pää on täynnä ajatuksia. Täytyisi syödä, siivota, lukea ja käydä viikonloppu töissä. Tutkimusta pitäisi saada sivutolkulla eteenpäin.

Kuitenkin rakastan elämääni, vaikka en voi nyt hyvin. En tiedä ratkaisuita tai ainakin vaihtoehdot pelottavat. Kaipaan tukea, jota en tunnu nyt saavan mistään. En sitä tukea jota tarvitsisin. Rohkaisua ja hellää huolehtimista. Ehdotonta rakkautta. Kaikessa on nyt ehtoja. Läheiseni asettavat ehtoja olemiselleni, joita en kykene täyttämään.

Tämä elämä siis... Pomppii kuin superpallo. Välillä aivan hallitsemattomasti ja riemua kun sen hallitsee. Nyt ei taas pompi ihan oikeaan suuntaan. Kaikki on periaatteessa ihan hallinnassa. Rutiinit ja velvollisuudet hoituu, mutta sisäset demonit kummittelee. Taas täytyisi olla niin pirun tehokas. Ei voi hellittää ja päästää irti. Vituttaa, kun ei hallitse pomppuja. Tietää mitä tarvitsee. Tahto ajaa eteenpäin. Halut taas väärään suuntaan. Onneksi ne kuitenkin osaa erottaa toisistaan. Se on ehkä jo iso askel.

Koulussa on kiireistä ja pitäisi lukea urakalla. To Do-listoja on kolme. Ne ovat eri pituisia, mutta vaikuttavia. Sitä vaatii itseltään niin paljon. Toisaalta se on juuri se, mikä auttaa vaikean yli. Jos ei olisi tavotteita ja vain pysähtyisi paikalleen, sitä vähitellen kuolisi sisältäpäin. Toisaalta taas hukuttaa itseään tekemiseen. Se helpottaa elämän janoa. Antaa merkityksen. Kun nukahtaa illalla tuntien vieneensä pientä palaa maailmasta eteenpäin, omasta mielestään oikeaan suuntaan, voi toivoa näkevänsä kauniita unia.

Olen viime viikkoina tajunnut mitä avoimmuus on. Se vaatii rohkeutta. Hyväksymisen siitä, että kaikki eivät sinusta pidä. Kuitenkin se on ainut mikä vie eteenpäin. Kertoa itsestään asioiden oikeilla nimillä. Jos peittelee ja peittelee, antaa itsestään vain palasen. Elää vain palasta elämästään. Silloin ei voi kuin syyttää itseään, jos ei tunne elävänsä täysillä ja tyydyttävästi. Tulen mustana tai valkoisena, mutta en harmaana. Itsellenikään. Varsinkaan.