lokakuuta 19, 2006

"Terveyttä ei voi erottaa vapaudesta" - R.Steiner

Koulua on mennyt jo puolitoista kuukautta. Tänään on ensimmäinen päivä, kun päätin aamulla antaa luvan itselleni nukkua univelkojani pois luennolle lähtemisen sijasta. Väsymys oli ehkä kuitenkin vasta toiseksi tärkein syy. Huomenna on palautuspäivät tutkielmalle, joka on osottautunut vaikeaksi. Päätin siis käyttää tämän päivän kokonaisuudessaan siihen... Erona viime syksyyn on se, että aamulla tein päätöksen tietoisesti. Olisin voinut nousta ylös. Vuosi sitten se ei olisi ollut mahdollista. Iso ero on myös se, että kello on 10:30 ja olen ollut jo tunnin hereillä vapaaehtoisesti (: ja ainut asisia mikä todella harmittaa on se, että maito on loppu ja en ole siis vielä saanut aamukahvia. Pieni harmi. Energiani on vapautunut oleelliseen. Siihen kaikkeen mitä haluan tehdä. Siihen kaikkeen mitä tahdon tehdä.

Tasapainottelu terveyden ja sairauden välillä on valintoja. Niitä ei opi tekemään ilman, että joku opettaa millaiset valinnat saavat sinut voimaan hyvin. Sairauden pakottamista ulos sielusta ja ruumiista. Joka päivä, jolloin valinnat onnistuvat ja toimintakyky säilyy, voin sirotella vaakaan muutaman hiekan murun lisää terveyden puolelle. Jokainen luovutettu valinta lisää hiekkaa sairauden puolelle. Se on taistelua tasapainon kanssa. En ole varma tyhjentyykö sairauden kuppi koskaan. Jokainen ajatus, tunne ja kokemus jonka tietoisesti läpikäy muuttaa ihmistä. Se muuttaa minua. Tasapainoittelu jatkuu varmasti hyvin pitkälle elämään. Toivon kuitenkin, että jonakin päivänä hiekka valuu sairauden kulhosta pois ja keventää taistelua. En kuitenkaan luota siihen, toivon vain..

Painovoima tiputtaa esineen, jos päästät sen irti metrin korkeudelta. Se iskeytyy maahan. Toiset esineet rikkoutuvat törmäyksen voimasta ja toiset vain pomppivat eteenpäin. Kivestä kuuluu vain pamaus ja se rikkoo maan pinnan. Painovoima vaikuttaa ihmiseen. Se vetää puoleensa ja saa olon tuntumaan raskaalta, jos ei ole voimia kannatella kehoaan oikein. Painovoimasta on tullut ystäväni. Se kertoo aina kun olen väsynyt. Ruumiini tuntuu raskaalta ja niskat painuvat kuperaksi. Silloin tiedän, että sairauden kuppiin on valumassa hiekkaa. Ryhdistän selkäni ja päätän voittaa painovoiman. Syön ja lepään. Riittävästi. Ulkoilen ja täytän itseni raittiiilla ilmalla. En aio murskautua painovoimasta.

Ei kommentteja: