Taas päiväosasto viikko edessä. Ihan syvältä. Siellä oleminen tuntuu jo niin täysin rutinoituneelta. Menettänyt jotenkin merkityksensä. Suostuin vain yhden viikon jaksoon. Oon viettänyt siellä aivan liikaa aikaa siihen nähden, paljonko oon mennyt eteenpäin. Turhauttavaa, että ihmiset käy siellä viettämässä muutaman viikon ja lähtee jätten peräänsä nallekortteja:" Kiitos! Nämä olivat elämäni parhaat kaksi viiikkoa. Te pelastitte minut!". Mitä tähän vois enää sanoa?
Ja uus psykiatri ei ole 100 varmasti edes lukenut papereita. Se plärää ja lukee niitä samaan aikaan kun mun pitäis jutella sille. Tulee hieman tyhmä olo. Ja tänään kun sanoin, että J on sitä mieltä, että mun pitäis mennä osastolle, eikä päiväosastosta ole tarpeeksi apua, niin vastaus oli, että oliko osasto jaksosta sitten enemmän apua? No, mä en ole ollut osastolla. Miksi et? No kun ei sitä ole koskaan otettu kunnolla vaihtoehtona esiin... Tuntuuko hieman tollolta jutella ihmiselle, jolla ei ole mitään käsitystä missä mennään. Sit se vaan istuu hiljaa ja tulee viiden minsan taukoja. Voi *******!
Onneks on vielä viikonloppu aikaa sauhuta tätä vihaa jonnekkin muualle... Tulossa siis tosi kiva viikko! Ja sen lisäksi pitäisi saada tutkielma valmiiksi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voimia! Tulin vilasemaan tätä siun blogia, hienoja kuvia! Pitää joskus tulla oikein ajan kanssa selaamaan. Tää on nyt vaan tällasta saakelin kilpajuoksua tää miun meininki et tuntuu ettei oo aikaa oikein mihinkään... Mutta koita jaksella, ja toivottavasti nähdään pian!
T. Ryhis
Tosi hieno toi kolibrikuva tuossa profiilissa! Sopii hyvin toi seepia siihen.
T. Ryhis
Moikka!
Kiva kun oot löytänyt sivuille.. Älähän rasita itseäsi liikaa, se vain kostautuu... Muista nauttia tekemisestä! Nähdään varmaan sunnuntaina sitten taas (:
Lähetä kommentti