Väsyttää ja kurkku on kipee. Lähin koulusta aikasemmin ja nukkunu koko päivän. Ahdistaa ja oon koko päivän toivonu, että psyko ois ollu jo tänään.
Ulkona on räntää. Syksyllä vielä odotin just tätä päivää. Kuoro olisi alkanut tänään. Koko muu poppoo on laulanut jo pitkään. Kävin kuuntelemassa niiden konsertin ja tuntu hienolta, että olis päässyt mukaan. Nyt ei tunnu voimat riittävän... Kaikki taas jotenkin hajoo käsiin. Takaraivossa vaan soi ehdotus saikusta. En millään haluaisi, mutta ei oo realistista, että jaksan näin edes jouluun asti. Vaikka kuinka tsemppaisi...
Sitä ei jaksa enää olla edes vihanen itselleen. Ei pysty pitämään häntää pystyssä. Jotenkin hyväksyny vaan koko tilanteen ja oman voimattomuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti