Muutaman päivän tapahtumia

1.2.08

Lähdimme siis mökille. Oilin olevani tarkka isän tietokone systeemeistä, mutta käyttöjärjestelmä on jokin uusi ja kaikki muut vempeleet meni kiinni paitsi kone ja näyttö. Jäin siis kiikkiin koneen luvattomasta haltuunotosta.

Lunta satoi tänään kuin koiransäällä. Tiellä ohi kiitäessämme näkyi hyytyneitä autoja. Nyt istun sängylläni mökillä. Vanhimmat osat mökistämme ovat 1800-luvulta. Se on jotenkin tosi romanttista. Ajatella mitä kaikkea seinät on nähny ja kuullu. Tosin varmaankin mun on vaan helppo romantisoida oloja 1800-luvun maaseudulla. Kävin saunassa ja tietysti kun viinipää on tällainen, niin rikoin viinilasin pukuhuoneen lattialle. Iso aika meni jälkien siivoomiseen ja saunomisen ihanuus kärsi siitä. Huomenna uus yritys.

Täällä on hyvä olla. Keskellä kinosten ja pakkasen. Lämpimässä mökissä. Tulee mieleeni Lumentaju kirja, jossa päähenkilö tietää kaiken lumesta ja jäästä. Hän oli turtunut kylmyyteen lapsena Grönlannissa. Mietin sitä, kun kävin tupakalla ulkona. Miten paljon paleli.

Muuten kaikki hyvin univesumissani. Paljastin pikkasen suunnitelmiani syksyä varten isälle ja se oli milissään, vaikka ei saisikaan akateemista esikoista. Ehkä sekin on viimein tajunnut sairauteni ja ikäni ja älyni tuomat rajoitukset.

3.2.08

Vihdoinkin äitini kohtelee minua kuin tasaveroista aikuista. Ei hössöttämistä ja tuputtamista. Työ voitto. Ulkona oli lunta 20 cm. Oikein märkää sellaista ja vanhemmilla oli työtä saada se kaikki alas katolta. Iltaisin oli kuitenkin romanttista kävellä tuikku polkua pitkin saunaan. Lisäksi sitä tuli välillä vaakasuoraan, joten pysyttelimme mökissä lähes koko ajan. Mua se ei haitannut, koska olisn varustautunut pokkareilla ja oli mukavaa lukea lämpimässä mökissä myrskysäällä.

Isä osti aikoinaan, joku vuosi sitten, mulle tän kannettavan. Kriteereinä ilmoitin pieni ja kevyt. Nyt isä on kateellinen kun se itse raahaa laajakuvallista näyttöä mukanaan. Ei varmaan mee pikään ku se tulee perässä. Sen himo nousi kun näytin kesän Saksan matkan kuvat. no joo..

Jostain käsittämättömästä syystä vanhuksilla oli kova kiire lähteä mökiltä. Klo 12 istuimme jo autossa. Isällä on erikoinen suhde autoihin ja ajamiseen. Auton pitää olla simppeli. Sillä kun ajetaan vain A:sta B:hen. Lisäksi körötellään aina pikkuteitä jos se vaan on mahdollista. Ajettiin siis lahden motarin vierustaa pitkin kaikki kylät ja kaupungit. Pääsimme siis perille ajamatta metriäkään motaria. Uskomattomia pikku teitä se oli löytänyt ettei tartte mennä motarille, jota joka tienhaarassa tarjottiin. Ipod oli tarpeen.

Kotona otin makeat päikkärit. Nautiskellen siitä, että ei tartte tehdä sitä salaa. Nyt istuskelen taas laitoksen lattialla kirjoittamassa. Viikon alut on aina vaikeimpia. Viikonloppuna kun on päässyt haistelemaan vapauden tuulia, niin tänne tuleminen tuntuu erityisen kurjalta. Ja kun ei yhtään tiedä kauanko tätä on jäljellä. Laskujeni mukaan oon ollu täällä nyt kuukauden. Hoitojaksot liikkuu 2-3 kuukaudessa, mutta on täällä ihmisiä jotka on ollu jo vuoden. Siinä vaiheessa mä kyllä olisin lähteny kävelemään jo useampi kuukausi sitten. Kun olis jotku takeet, että tää auttaa, mutta kun täytyis vaan luottaa systeemiin. Se on vaikeaa. Kai tää on kuitenkin parempi ku olla HYKS:in osastolla.

Tänään tulee Miss Suomi. Laulaja vieraana on Jenni Vartiainen, jonka uus levy on musta ihan hyvä. Katson siis kisat varmaan vaan siksi, että nään sen esityksen. Täällä ihan vaihdetaan iltapala aikaa kisojen tähden.

Huomenna on tulossa ihan mukava päivä. Nään yhtä sairaalassa hakittua kaveria ja päivän ryhmäkään ei oo hassumpi. Ruokaryhmä. Tehdään varppeja.

5.2.08

Aamulla en herännyt. Hoitaja oli tuonut lääkkeetkin ja olin ne ottanut ilman minkäänlaista mielikuvaa asiasta. Nyt tekee koko ajan mieli peiton alle. Uni vaan ei tule, niin turhaa vaan jäpittää lakanoiden välissä. Lisäksi yksi syömistäni lääkkeistä aiheuttaa sen, että kuolaa valuu enemmän ku yleensä. Viimeyön kuolat on ennätys ja tyyny on niin märkä, että tuskin kuivuu iltaan mennessä. Tällainen likainen yksityiskohta.

Nukuin, kun multa tultiin kysymään oonko vielä menossa fysioterapiaan. Tottahan toki. Katsoin kartasta missä talo sijaitsee ja lähdin jahtiin löytämättä taloa. Viimeinen ja lähinnä oleva sitten tärppäsi. Oli tosi mukava terapeutti ja hiero niskoja todella hyvin. Ilmoittauduin tanssi kurssille ja harkitsen vielä liittymistä syömishäiriöisten tanssi kurssille. En kyllä kehtaa näissä mitoissa mennä, jos sinne menee vaan luurankoja. Terapeutti lupasi kysyä asiaa. Vaikutti tosi toimivalta kokonaisuudelta. Kerrankin jokin asia paremmin kun hyks:ssä. Tanssikurssikin kestää kesäkuuhun asti.

Tänään oli myös kuvaryhmä. Piirsin nukkuvan tytön taivaalle. Ajatus juoksee yhtä lujaa kun maalauksessa. Kuvaryhmä on mukava. Siellä jotenkin kaikki antaa vapaasti ajatusten tulla. Kun kuvat käydään läpi on suloista, miten täällä isännän paikkaa pitävä poika on piirtänyt kukkasia sateenkaaren alle ja toinen laatikkoauton, joka esittää limusiinia ja toisen vuoria, hän haluaisi lähteä matkalle limusiinin kyydissä.

Olisin halunnut lähteä nyt kaupunkiin lähettämään näitä tekstejä, katsomaan vähän asuntoja ja ihan käydä Motivuksessa kyselemässä miten niiden hommat pyörii. Olen päättänyt ostaa jumppakortin. Tää paisuminen ei saa enää jatkua. 2kg per viikko, vaikka en edes herkuttele mitään. Se on lääkkeistä johtuvaa, mutta niistä kun ei voi mitään ottaa pois. Olisipahan tekemistä päiville ja illalle. Jos ei käy sellaista tuuria kun mulle tällä viikolla, että on vuorossa astioiden kattaminen päivälliselle, mikä tarkoittaa sitä, ettei ehdi kunnolla kaupunkiin ja takas kattamaan niitä astioita. Niitä kun ei voi jakaa esim. nyt, koska on liian aikaista, vaikka kukaan ei käy keittiössä.

Menen tänään illalla pojkiksen luo. Eilen kierrettiin Töölöön lahti. Tänään on vuorossa ihan vaan makoilua sohvalla ja mun tietokoneen näpräystä. Laskuja maksettavana, blogin päivitys ja sellaisen pelin haluaisin koneelleni saada kun Mahjong (jos se nyt edes kirjoitetaan noin). Tänään aamun vaikeuksien jälkeen täällä on taas siedettävää olla. Odotan kuitenkin jo innolla iltaa