Huomaan tirkisteleväni ihmisiä

30.1.08
Huomaan tirkisteleväni ihmisiä. Osastollamme on mies, joka nielee ilmaa ja röyhtäilee sen ulos. Hän isutuu keinutuolissa aina. Aina. Nainen rasvaa käsiään aina kun tapaan hänet. Poika viereisessä huoneessa laulaa yksinään. Kaikki kerääntyvät kasomaan Dr.Philliä ja salattuja elämiä. Se osastollamme.Istun kolmatta kertaa kolmen päivän aikana mbarissa juomassa lattea. Läppärissä on se mukavuus että ei koskaan istu yksin vaan on selvästi tekemässä jotain. Sama kun ihmiset vuoraavat naamansa Metrolehdillä aamuruuhkassa. Vältytään muiden katseilta tai siitä ikävyydest' ett' joku katselisi sinua.Pyykkikoneemme suoriutui kiltisti puolentoista viikon pyykeistäni yhdellä nielauksella. Lisäksi tänään oli oireiden hallinta kurssi ja luin Lumen tajun loppuun. Oikeastaan tämän pävän reissun tarkkoitus oli hakea uusia pokkareita. Aion uskaltautua vanhempieni kanssa mökille viikonlopuksi keskelle kinoksia. Nyt kun pytyn lukemaan, hyödynnän sitä. Isäkin lukee, äiti keskitttyy kokkaamiseen. Ruoka sairaalan ulkopuolella maistuu mahdottoman hyvälle. Lisäksi saan viikottaisen punaviini annokseni. Ajattelin nauttia sen nyt saunan lämmössä. Minussa on ainakin kaksi erikoisuutta. Juon aina jotain saunan kuumuudessa enkä ole ikinä oppinut seisomaan suihkussa. Sillon kun oli vielä oma rauha, join usein aamukahvin suihkussa.Lisäksi huonoihintapoihin liittyy se, että unohdan aina vasta blogiani kommentoille ihmisisille. Anteeksipyynnöt siitä. Yritän parantaa tapani.Tämä on varmaan eka pitkiin aikoihin, kun en halua kommentoida sairauttan. Olen lopen kyllästynyt sairastamaani. Ja huomaan että olen alkanut pitää rutiineista. Kuten täällä istumisesta säännöllisesti, nukkumaan menosta samaan aikaan, joka on osottautunut kello 20:si. Inhoan kun osastolla syödään muuhun aikaan kun sovittuun. Vaikka se on vaan 15min, harmittaa se silti. Jos asuisin yksin kehittyisi mulle varmaan vahvat tavat. Isäni aina sanoo, että vanhetessa rutiinit muuttuvat aina tärkeimmiksi, olenkohan siis vanhenemasa.Tekstiä olisi varmaan tullut enemmänkin, mutta pakko lähteä taas sairaalan unettavaan ympäristöön, missä pyykkipino odottaa viikkaamista.