Istun kotona isän työhuoneessa kirjoittamassa. Paikka on aina herättänyt mussa hirmusta arvostusta. Tiedekirjoja katosta lattiaan koko huone täynnä ja valtava työpöytä niiden keskellä. Tiedän ettei isä pidä mun hengailusta sen koneella, joten yritän saaada itseni valmiiksi ennen kiinni jäämistä.

Tänään olivat sairaanhoitajat valppaina ja jouduin kolme kertaa nousemaan ylös sängystä. Mielestäni se oli kohtuutonta, koska luin. En siis nukkunut. Ja jouduin käytävään röyhtäilevän miehen seuraan. Ei siinä mitään, kaikilla on oireemme, mutta välillä menee vähän yli. Pystyin jotenkuten keskittymään. Kirja kertoo kapitalismin kahleista ja siitä miten mainokset syövät kaiken tyhjän tilan.

Lähdemme mökille tänään. Odotan vesikielellä punavinkku lasillistani saunan kera. Olis romanttista jos sataisi vielä yhtä paljon lunta kun nyt. Törmäsin tuiskeessa bussipysäkillä serkkuuni. Mukava ylläri, ei oltu nähty luvattoman pitkään aikaan. Miksi serkkuihin on niin vaikeaa pitää yhteyttä vaikka he asuvat samassa kaupungissa?