Minäkin täällä...

Olen aina ajatellut internetiin päätyvien kuvien ja tekstien olevan lähes mystisiä ja prosessin tapahtuvan ainoastaan monimutkaisen koodikielen avulla... Olin väärässä. Viime viikkoina olen lueskellut ystävieni ja kavereideni blogeja ja lähestulkoon jäänyt koukkuun. On mukavaa olla ajan tasalla ja tietää mitä kaverit ajattelevat, mitä he ovat puuhailleet ja onko mieli hyvä. Tosiaalta jos ihmisiä ei tuntisi, eivät asiat ainakaan minua välttämättä kiinnostaisi - joka päiväiset puuhastelut. Onko se on tirkistelyn nautintoa? Ei varmaankaan, koska kirjoittaja on täysin tietoinen, että luen hänen tekstiään. Ehkäpä se on kontrollin tunnetta. Tietoa muiden tekemisestä ja lähestulkoon osallistumista. Hetkellistä eläytymistä toisen elämään ja ajatuksiin. Toisaalta kaiken sen vertaamista omaan itseensä. Lähes kaikkia kiinnostaa itsensä suhde muihin. Vertailu. Hyvässä ja pahassa - katsojan silmistä riippuen. Tämän takia aion pitää blogiani vain itseäni varten. Miltä näyttää nähdä omaa elämääni ja ajatuksiani itseni sensuroimana niin isossa internetissä. Kaikkien nähtävillä. Tosiaalta se on se ja sama. Toivon pysytväni kirjoittamaan teksitiä vain itseäni varten. Vierailijat toivotan kuitenkin tervetulleiksi!