Voihan flunssa

Yritin pyristellä päättäväisenä vastaan, mutta syysflunssa iski minuunkin. Tuntuu, että puolet koulusta on saman pöpm kourissa. Onneksi se ei hirmuisesti menoa haittaa. Vähän vain hidastaa.

Aamulla vierailin neurologin luona ja sain tietää kärsiväni migreenistä. Vaiva tuntuu pieneltä ja sen oppii ilmeiseti tunnistamaan ja kouluttamaan kuriin pienellä harjoittelulla. Muuten päivä on ollut mukava. Näin Pn pitkästä aikaa. Olen sen aikaisemminkin sanonut, mutta ystävyys ei aikaa katso. Voi aina jatkaa siitä mihin jäi. Onnittelut kihlauksesta (:

Päivät kuluvat vauhdilla. Se varmaankin johtuu syksystä ja pimeän laskeutumisesta aikaisemmin. Ilta tuntuu jo illalta. Pimeyttä ja sen tuomaa rytmiä kaipaa välillä kesäisin. Näin olisi hyvä. Aamulla herää valoon ja illalla tulee pimeä, kun kuuluu rauhoittua iltaan. Valitettavasti kohta on jo kokopimeää. Ei aamua ei iltaa vaan pimeää. Se on syksyssä ja talvessa ilkeintä. Sadetta odotan edelleen. Missä se oikein viipyy? Tämä on jo luonnotonta!

Flunssaa vastaan taistellessani sunnuntaina kävin uimassa Seurasaaressa. Ajatukseni oli jotenkin popata se pois, antaa kyytiä kylmyydessä. Taisi olla jo myöhäistä, pöpö oli varmaan jo asettunut taloksi. Kylmä vesi on jännittävä kokemus. Nilkat kastaessaan se tuntuu jäätävältä. Ensijärkytyksestä selviydyttyään voi hyvin kahlata keuhkojen alkuun asti ilman kastautumisen kipua, mutta sitten seuraa varsinainen rohkeus. Rintakehän kastaminen kylmään veteen saa aikaan inhottavan refleksin haukkoa happea. (Miehillä rohkkeus kohtia on kuulemma kaksi.) En uinut niin pitkään, että haukkomisvaihe olisi mennyt ohi, mutta siihen varmasti oppii. Telkkarista on nähnyt rautamummujen ja pappojen uiskentelevan kukkakoristeisine uimamyssyineen avannossa täysin hymyssä suin. Haukkomisesta ei ole tietoakaan. Kuitenkin... Vedestä noustuaan ei palele. Se on mukavin osa. Kesällä lämpimästä vedestä noustessa usein tuntuu, että kylmyys ei mene millään ohi. Tarpeeksi kylmä vesi laittaa elimistön liikkeelle ja varmasti jotenkin lämmittää itseään. Voi vaan kuvitella mikä välittäjäaine coktail aivoissa on silloin liikkeellä. Siksi avantouintiin varmasti niin moni jää aivan koukkuun...

Toinen koukkuun jääminen on tapahtunut vanhassa navetassa. Se on koulussa kunnostettu puutyöverstaaksi. Valitsemani metrin mittainen pihlajanrungon pala on muuntumassa kauniiksi naiseksi. Jos veistoa ei olisi, flunssani olisi varmasti jo paremmassa kunnossa. Olen jäänyt aivan koukkuun. Aamulla ensimmäinen ajatus on: Tänään on veistoa!!! Ei siinnä malta sairastelemaan jäädä... Hmm.. jäärärstä päästä kärsii koko tyttö...

Sunnuntaina olin myös töissä piiitkästä aikaa. Tuntui hassulta. Töihin lähtö tuntui yhtä rutiinilta, kun ei olisi ollut päivääkään poissa (ihan kuin vanha ystävä *Vitsi*) . Ilmapiiri ihmisten välillä on vain huonontunut. Kenelläkään ei ole enää mukavaa töissä. Se tuntuu pahalta. Muuten työ oli tietysti sitä samaa. Taito ei ollut ruostunut. Tosin kaikki järjestelmän käyttö ja koko toimisto-osuus oli aivan unohtunut. Joku todella oletti, että olisin muistanut salasanani vuoden takaa ja ensi töikseni lukitsin käyttötilini aamulla. Tosin yhden tavoitteen saavutin. En stressannut koko päivänä kertaakaan. Päätin vain tehdä sen minkä ehdin ilman pää kolmantena häntänä juoksua. Tosin ei mitään katastrofeja hypännytkään nurkan takaa. Iso miinus oli, että en edelleenkään pysty syömään siinä talossa.